Lauantai-illan draamaa

 

Matka Myllypuroon on pitkä. Vielä pitempi se on lauantai-iltana. Jo metrossa meno alkaa muuttua hyvinkin ghettomaiseksi heti kun ylitetään Pitkä Silta. Hakaniemen kohdalla taistolaiset sotkeutuvat kaikenlaisten ituhippien, hipstereiden ja muiden outolintujen kanssa sekalaiseksi massaksi. Viimeistään Herttoniemen kohdalla alkaa Stingin biisi “Oon mä maalainen Itiksessä” (kuulema ei ollut tarpeeksi sexy biisin nimi, niin vaihtoivat sen tällaiseksi https://www.youtube.com/watch?v=d27gTrPPAyk) soida päässä. Kun viimein hyppään pois turvallisen oranssin kulkuvälineen kyydistä ja etsin itselleni sopivaa bussia, alkaa meno muistuttaa ohiesta pätkää:


{youtube}0ts1DB6hFcQ&t=42{/youtube} 

 

Jep, nyt ei tosiaankaan olla enää Jokelassa. Bussikuski ei puhu suomea, ja linjurin peräosassa on meneillään maahanmuuttajataustaisten nuorten miesten itä-länsi -ottelu. Ainakin pesäpallomailoista päätellen. Syöksyn hakkaamaan punaista nappulaa ja kuin ihmeen kaupalla ajoneuvo pysähtyy sopivasti Myllypuron Jäähallin kohdalla.

 

Myllypuron Jäähalli, tuo ikuinen betonielementtirakentamisen aikakauden monumentti. Myllypuron myrkkytalot vedetään maan tasalle mutta tuo lähes 40-vuotias jokaisen arkkitehdin painajainen pysyy yhä pystyssä. Ja hyvä niin. Näiden seinien sisään mahtuu paljon historiaa - uskokaa tai älkää. 1970-luvun puolivälissä (silloin kun Esa oli juuri ja juuri päässyt haistelemaan ns. Edarin ilmapiiriä) oli eteläisessä Suomessa huutava pula tekojäistä, ja ennen kaikkea katetuista tekojääradoista. Jep - olihan stadissa suuri ja mahtava Nordenskiöldin Lato ja Pirkkolan jäähalli, mutta seuraavaksi lähimmät boksit olivat Forssassa ja Lahdessa. Kyllä - juuri noissa samoissa kaupungeissa missä Kanarianlinnut kävivät hakemassa vauhtia II-divaripeleihin. Helsingin päättäjät huomasivat jäätävän pulan jääajoista - ja päinvastoin kuin Tuusulassa (eihän piskuisen Jokelan kiekkoylpeyttä voitu jeesata vaikka 3. ylimmällä sarjatasolla vedettiinkin) - päätettiin että piskuisen kaupunginosan joukkueet tarvitsisivat uuden jäähallin. 

 

Pikakelataan takaisin nykypäivään. Astun hyisestä marraskuun illasta sisään jäähallin kahvioon. Täällähän on suorastaan kotoista! Halli on selkeästi rempattu. Kahvio on pantu uusiksi, hallin puolella näyttäisi olevan turvakaukalot ja jääkin näyttää todella korkealaatuiselta. “Pukukopit ovat onneksi edelleen yhtä ankeat kuin aiemminkin. Jalkasilsa ja hyppykuppa ovat ne parhaat kaverit tuolla pesuhuoneen puolella - lähes kiehuva suihkuvesi ja sandaalit ovat ainoa asia millä taudit pysyvät edes jotekuten loitolla. Luistin kulkee kummasti kun munissa kutisee vessassa käynnin jäljiltä”, hihkaisee syväkurkku vierasjoukkueen pukukopin ovelta.

 

Helsingin Titaanit herättää monia mielikuvia. “Hesarin sivuilta tuttu muoviseura”, saattavat monet vanhemmat lukijammekin muistella. Tottahan tuo on, ilmeisesti kummin kaiman siskon työharjoittelujuttuna tehty jääkiekkoaiheinen artikkeli joskus viime vuosituhannen lopussa käsitteli komeasti aikuisten harrastekiekkoa. Ei anneta starbailijoiden kukkoilla. Onhan meillä tänä(kin) iltana rosterissa kaksi jätkää, jotka ovat päässeet Hesarin etusivulle. Toinen jopa komeasti jääkiekkovarusteissa. Tämäniltainen HeTi on kuitenkin uusi tuttavuus. Monen monta derbyä “Wanhaa Kunnon Hetiä” vastaan pelanneet Kanarianlinnut kohtaavat nimittäin vastaperustetun HeTi2:n. Miten? Miksi? Millä rosterilla? Monta hyvää kysymystä - eipä noita ole keväisin näyttänyt niin kauheasti olevan että yhden joukkueen pyörittäminenkään helppoa olisi. 

 

Samat yllä kaikuneet kysymykset toistuvat vielä alkulämmitelyidenkin aikana. Joukkue vilisee toinen toistaan tuntemattomampia hemmoja. Yhhtään “edarista” tuttua jätkää ei näyttäisi olevan mukana. Tästä sietäisi erään itäisen Keski-Uudenmaan ruotsinkielisen kunnan yleisurheiluseuran jääkiekkojaoston kakkosjoukkueen valmennustiimin ottaa oppia. Pelataan omilla jätkillä, eiks jee? Omien jätkien huilauttaminen puolikkaan matsin ajan jotta “edarin jätkät” pääsevät pyörittämään peliä ei ole kauhean pitkälle kantavaa toimintaa.

 

Kiekko tipautetaan jäähän muutama minuutti klo 21 jälkeen. Hallin lehterit täyttyvät hiljalleen humaltuneista ihmisistä. Tunnelma on katossa niin kaukalossa kuin yleisönkin puolella. Myöhäinen peliaika sopii selkeästi molemmille joukkueille - peli aaltoilee vauhdikkaasti molempiin päihin ja taklauksia satelee. Ikävä kyllä muutama kotijoukkueen edustaja ei ole oppinut ns. puhtaan taklauksen ja ei-niin-puhtaan taklauksen eroa. Kyynärpäät tajassa 20cm keventäen ajettu taklaus 2 sekuntia tilanteen jälkeen on sääntöjen rajamailla, vai mitä?

 

Ensimmäinen erä on maaliton, ja ainoiksi tilastomerkinnöiksi jäävät muutamat vastusajan kakkoset. Ikävä kyllä keltapaitainen hurrikaani ei saa näistä maaleja aikaiseksi, vaikka yritys onkin kova. Toinen erä päästään kuitenkin aloittamaan ylivoimalla, ja nyt alkaa tulla tulostakin - Juho syöttää Judelle, joka tarjoilee Latelle täysin vapaaseen paikkaan. Klap - klap - klap - ja maali! Muutamaa minuuttia tämän jälkeen sama toistuu, Kanarianlinnut siirtyvät 0-2 -johtoon ja Late askeleen lähemmäksi hattutemppua. Tästä sisuuntuneena vastustajakin pääsee vähän peliin mukaan ja vihollisen pelatessa ylivoimalla pääsee vastustajan pakki laukomaan täydellisen maskin läpi kavennuksen 1-2. Onneksi tilanteeseen tulee vähän helpotusta ennen erän päättymistä, kun Jupe siirtää Kanarianlinnut 1-3 johtoon - tällä kertaa Laten toimiessa syöttäjänä. Judelle merkitään kanssa illan kolmas syöttö.

 

Toisella erätauolla vaihtoaitiossa on yllättävän keskittynyt meininki. Haetaan fiilistä edellisistä kohtaamisista ja käydään läpi pelin aiempia tilanteita. Ja kun kiekko tipahtaa jäähän kolmannen erän merkiksi, kaukalossa on täysi rähinä päällä. Vastustaja yrittää hönkiä tilannetta vierasjoukkueen päähän mutta Kanarianlintu ei taivu siltaan - ei! Viiden minuutin pelin jälkeen 3-4 -alivoimalla pelattaessa HeTi2 pääsee kuitenkin painamaan kiekon häkkiin. Tästähän tulee jännää. Vastustaja saa tästä lisää pontta ja pelin painopiste on nyt vahvasti Kanarianlintujen päässä. Ja tässä vaiheessa astuu esiin joukkueen pelistrategian edut - pakkien jalka riittää. Sentterit jeesaavat puolustuspäässä. Laiturit nyt pyörivät hoomoilasena normaaliin tapaan ja hakkaavat lapaa jäähän vastustajan siniviivan tuntumassa. Tästä huolimatta joukkue kestää viimeisetkin minuutit ja kun peliaika valuu nollaan, matkaavat kaksi pistettä vierasjoukkueen mukana Jokelaan.

 

Olisiko lauantai-illan viettää paremmin? Tuskin. Jännittävä ottelu, mukava (n päihtynyt) yleisö ja hyvä vastustaja tarjosivat hienon lauantai-illan kiekkoelämyksen. Toivottavasti samanlainen liike jatkuu keskiviikkona, kun IHK saapuu vieraaksi KaVon kotiluolaan.

 

Tehot:

 

  • Late 2+1
  • Jude 0+3
  • Jupe 1+0
  • Juho 0+1
  • Olli (eimukana)/Stenkko/#56/jokutuntematon 0+1

 

Jäähyt

 

  • Juho 2min
  • Hege 2min
  • Tomppa 2min
Rutiinikeikka eli kuka saatana joi mun kokikset?

Rutiinikeikka eli kuka saatana joi mun kokikset?

Matsin jälkeen on poutasää