Matsin jälkeen on poutasää

Kun saavuin hallille, niin vastaan lenkkeili keltasinisiä hahmoja sulan teollisuusalueen lähettyvillä pikkupakkasen luodessa poskille terveen punan. Pelaajilla oli myös pallo mukana, näytti kyllä ihan teipistä kierretyltä möykyltä, jota osa vältteli koskemasta. Sanoin taksikuskille että laittaa hanaa vaan, niin ehdin vaihtaa muutaman sanan joukkueen syväkurkun kanssa ennen ottelua.

Tuomarin viheltäessä pilliin pukukoppikäytävälle alkoi kanarialintujen kopista kuulua tuttua mylvintää, kuin sonnilauma olisi pääsemässä kesälaitumille niittämään aikaista satoa. Savuverhon hälvettyä joukkue teki tuttua alkulämmittelyrutiinia, muutama rupeli puoli metriä maalista ohi ja yli viuhuen. Kavolaisten naamat olivat aika kalpeita kun vastustajan keskipituus oli 187cm ja vain Stenkko ja Olli vaikutti fyysisesti olevan samalla tasolla.

 

Ensimmäisen erän alkuminuutit sanelivat koko pelin juonen. Isot vastustajat luistelivat Hyrylän keilarataa pitkin tarjoten heti muutaman hikipisaran ykköskentän miehistölle. Tästä lienee johtunutkin KaVon historian ehkä lyhin vaihto: 30s (!) Sitten se KaVolle tuttuakin tutumpi, mutta harmillinen jäähy erän alkuun ja vastustaja pääsi vapauttamaan kaverin boxista ajassa 02:31.

 

 Muutaman Gallen vastapallon ja ahnaan kulmakierron kestitessä satapäistä katsomoa erä kului pääasiassa keskialueen vääntönä kun Kanarialinnut hakkasivat päätä seinään vastustajan ryhmittyessä kuin roomalaiset omalle siniviivalle. Sitten aivan erän lopussa ”Takareisi-Ville” heitti ilmeisen suunnitellun "hätäripurun" keskialueelle laidan kautta, jonka Jude nappasi suoraan vaihdosta tullessaan ja kaarsi lähes nollakulmasta maalille vieden vastustajan veskarin sille kuuluisalle snägärille samalla huutaen erään kuolemattoman ”Älä lähre sinne” sloganin. Toiseen erään siis tasaisessa 1-1 tilanteessa. 

 

Kakkonen on ykkönen, eli toinen erä oli miltei ykkösen kopio. Erona oli ehkä sen verran, että joukkueen pappaosasto alkoi saada ideasta kiinni ottelun vauhdin hiipuessa pykälän verran. Muutamia hyviä laukauksia ja granlundmaisia backhand syöttöjä vapaisiin mestoihin, mutta kiekko pysytteli tolppien ulkopuolella kuin noiduttuna. Mutta eipä hätä, Tomppa oli ilmeisesti katsellut edellisen päivän youtubesta NHL:n TOP5 maaleja, sillä kaveri kävi heittämässä röyhkeän yksilösuorituksen päätteksi pikkumustan vierasmolarin selän taakse. 

 

Kauan ei juhlittu, kun parin vaihdon jälkeen vierailijat pistivät lätyn häkkiin ja jälleen ylivoiman aikana. Olin pelin jälkeen kuulevinani lehdistötilaisuuten mennessä, että joku KaVolainen istui tässä pelissä enemmän minuutteja, kuin parin viime vuoden aikana yhteensä. Näinhän se on kun ikää tulee ja vauhti hiipuu, niin korvataan se sitten rottailulla.

 

Nooh sanoi norjalainen, eikun kolmanteen ja viimeiseen erään. Tompan liekki ei ollut sammunut toiseen erään vaan päin vastoin uuden nousun löytänyt ja simpanssin niskastaan ravistellut siirteli KaVon 3-2 johtoon ehkä kovimmalla vedolla mitä naisten pääsarjatasolla ringetessä on nähty. Voitte arvata miltä loppupeli sitten näytti kun koko joukkue pelasi vain ja ainoastaan Tompalle hätrikkiä. Valitettavasti ei ihan aika riittänyt, kun nykyään nelosessa on vain 15min erät. 

 

 

Kun "Jupe" heitti legendaarisen ja miltei joka peliin sisältyvän maalin suoraan ilmasta alkoi vieras joukkuekin pikkuhiljaa uskomaan, että Tussulassa osataan kun on tarvis. Vikat minuutit taputeltiin rennoin ottein ja KaVo pääsi kättelemään ensimmäistä sarjapelivoittoa (4-2) yleisön osoittaessa suosiotaan seisoen. 

 

Onnittelut KaVolle ja kiitokset vastustajalle kovavauhtisesta ja rehdistä ottelusta!

Tomppa 2+0
Jupe 1+0
Jude 1+0
Takareisi-Ville 0+3
Galle 0+1
Late 0+1
Anssi 0+1
Jesse 0+1
Esa 0+1

Lauantai-illan draamaa

Juhlapäivä