Ryöstöretki

Ryöstöretki

artikkelikuvat_2013-14_makkaraa.jpeg

Bussi kaartaa Porvoon Jäähallin pihaan ja ulos astelee jääkiekkojoukkueellinen edustusverkkareihin pukeutuneita, urheilullisen näköisiä miehiä. Porvooseen on tultu selkeästi ryöstöretkelle, aivan kuten Piispa Henrik muinoin ajatteli astellessa Lallin kotiovelle. Tämännäköisestä joukkiosta voi kuka tahansa Kentänlaitatoimituksen edustaja ylpeillä!

 

 

Samaan aikaan hallin pihalle kaartaa myös muutama harvinaisen tutun näköinen auto. Kas, tuolta tulee <tunnetun yrityksen mainos poistettu> auto. Ja tuolta kaartaa muutama muukin tutun näköinen auto pihaan. Autoista laahustaa kovasti tutunnäköisiä sankareita hallin suojaan samalla kun urheilijat suorittavat jo alkulämpöjä pihamaalla. Mikäs tämä sekaannus on? Kas, samaan aikaan pelataankin toisessa hallissa HCK Salamien ja Huntersin välinen ottelu. Se selittää atleettien läsnäolon jääurheilukompleksissa...

 

 

Siirryn pukukoppien läheisyyteen ja kuulen välittömästi palautetta kuinka vierasjoukkueet on sijoitettu "ankeaan kusiputkaan". Ja tottahan se on. Pukukopin nurkassa seisoo vuotava pisuaari, jota käydään vielä ihmettelemässä oikein hallihenkilökunnan toimesta. Ilmeisesti Porvoossa on totuttu suuremman luokan yhteenottoihin vierasjoukkueiden kesken, kun reppana joutuu turvautumaan oikein järjestysmiehiin pukukoppiin tullessaan.

 

 

Joukkue keskittyy tulevaan otteluun syvän hiljaisuuden vallitessa. Ainoastaan Miikan puhkunta täyttää huoneen. Joukkueesta ammatimaisemmin jääkiekkoon suhtautuva jäsen on tullut paikalle oman kuljettaja/huoltaja/varusteidenpukija Peltsin kanssa. Pahat kielet kuiskivat pikkujouluista tai mahdollisesti erään joukkueen jäsenen 30-vuotis-synttäreistä. Tähän emme kuitenkaan usko, varsinkin kun katsoo kuinka liukkaasti mies jäällä liikkuu. Hyvä näin. Osa joukkueesta kun on ilmoittautunut poissaolevaksi lähes kuukausi etukäteen, syynä "krapula". Ollaan me suomalaiset hienoa ja järjestelmällistä kansaa kun suunnitellaankin krapulatkin etukäteen. On sitten hyvä syy juoda tarpeeksi, että se seuraavan päivän kalenterimerkintäkin tulee tehtyä.

 

 

Vihollinen yrittää hämmentää urheata Kanarianlintulaumaa ennen ottelun varsinaista alkamista. Pyydetään pelaajaluetteloa (mikä? Olemme edelleen landelta), tiedotetaan että jäälle pääsee alkuverryttelylle ennen ottelua (what!) ja kuulema jäänajokin suoritetaan. Ennenkäsittämätöntä - kyllä sitä täällä rannikolla osataan - pelonsekaisin tuntein odotammekin Loviisan reissua! Kun urhea joukkio sitten viimein astelee jäälle on vihollinen jo vetämässä alkulämpöjä keltaisissa paidoissa. Komento takaisin ja koppiin vaihtamaan sinisiä paitoja. Onneksi GM on varautunut ja mukana on tarpeellinen lukumäärä vieraspaitoja koko joukkueelle. Tämä saa toimittajankin silmäkulmaan kyyneleen - niin ammattimaisesti tätä joukkuetta kuitenkin johdetaan!

 

 

Kiekko jäähän ja matsi käyntiin. Pari ensi minuuttia näyttävät pelin tulevan suunnan - kotijoukkue yrittää mylvivän yleisön edessä painaa kiekkoa Kanarianlintujen suojelemaan häkkiin, mutta sinipaitaisen vierasjoukkueen vastahyökkäykset ovat yllättävän teräviä. Kanarianlinnut vastaavatkin ensimmäisen maalin teosta kun Chun painaa pikkumustan häkkiin Juden ja Juhiksen esityöstä. Tästä jätkästä tullaan vielä kuulemaan paljon! Välittömästi tämän jälkeen nähdäänkin sitten mitä tarkoittaa kansallinen yhteistö ja Porvoolainen rasismi, kun kotiinpäin törkeästi vetävä tuomarikaksikko arpoo vierasjoukkueen ensimmäisen jäähyn ja vastustaja tasoittaa lukemiksi 1-1 samalla hetkellä kun Opa pääsee boksista (ensimmäisen kerran). Minuutti lisää, ja Chun niitataan törkeästi laitaan ja käsi nousee - ja Chun boksiin, syynä ilmeisesti vaaran aiheuttaminen vastustajalle kaatumalla tämän jalkoihin päähän kohdistuneen taklauksen jälkeen. Tuomariparin arvottua sopivan jäähykoodin pääsee alivoima alkamaan - vain hetkeksi ennen kuin Porvoolainen vihollinen pääsee 2-1 -johtoon. Mutta vain hetkeksi, kun Jarppa kaventaa upean työskentelyn tuloksena lukemiksi 2-2. "Mä olin syöttäjä! Hei kundit - ihan oikeasti olin!", huutaa Galle tilanteen jälkeen. Uskottavuutta tältä väittämältä vie vain alle viikko sitten kuultu ylpeily "kyllä mä aina ne syötöt otan jos tuomari vaan kuuntelee". Laitatoimitus onnittelee jo etukäteen tulevaa syöttöpörssin voittajaa.

 

 

Toiseen erään päästään jännittävistä tasalukemista 2-2. Vastustaja alkaa piiputtaa, ja tuomari päättää lyödä sinipaitaisille pari jäähyä. Ja sitten vielä pari lisää, syinä tällä kertaa ilmeisesti veren vuotaminen kentälle ja tuomaria päin ikävästi mulkaisu. Kotijoukkue pääsee parhaillaan pyörittämään 5-3 -ylivoimaa lähes kaksi minuuttia putkeen, mutta vierasjoukkio pelaa uhrautuvaa alivoimaa ja pitää huolen, että Miikan tarvitsee suorittaa rutiinikoppeja. Nivusetkin meinaavat paukkua vain muutamaan otteeseen. Alivoimasta selvitään ilman takaiskuja, ja joukkueet siirtyvät pukukoppeihin jäänajon ajaksi (!!!).

 

 

 

makkaraa

Jäänajotauko. Katko, jonka aikana legendat syntyvät ja kuolevat. Voin vain kuvitella, millaisia pep talkeja pukukopissa tällä hetkellä vedetään. Itse siirryn 1-halliin katsomaan siellä käynnissä olevaa ottelua. Toinen erä puolessa välissä ja urheilullinen HCK Salamat tappiolla 9-1. Taitaa tulla hiljainen bussimatka takaisin periferiaan. Onneksi hallilla on kuitenkin hyvä makkaratarjoilu! Jonossa näkyy näköjään muitakin tuttuja ... Voin vain kuvitella, kuinka pukukopissa imetään par'aikaa Hartsportia ja Gatoradea sekä syödään banaaneja pikaisen energiatankkauksen toivossa.

Onneksi nämä urheilijat ovat kovempia luita kuin itse aikoinani.

 

Noh, sitä varten olenkin nykyään Kentänlaitatoimituksessa enkä esimerkiksi KHL-Jokerien peräsimessä.

 

 

 

 

 

Jäänajon jälkeen jatketaan vastustajan päädystä lukemista 2-2. Tottahan toki, tässä ei vietetty erätaukoa vaan jäänajotaukoa. Viimeiset viisi minuuttia toisesta erästä läpytellään ilman suurempia selkkauksia, mitä nyt molemmissa päissä käydään ihastelemassa tolppia, mutta maalisarakkeisiin ei tule enempää merkkejä.  

 

 

Kolmas erä jatkuu maalittomana puurtamisena pitkään. Nyt kuitenkin pelin tempo muuttuu, vihollinen yrittää lisätä vauhtia mutta Kanarianlintujen kivenkova puolustus vastaa vauhtiin taklauksilla. Galle ja Olli kunnostautuvat jakamalla muutaman namutaklauksen. Stenkko kunnostautuu taas vastaanottavana osapuolena. Näin edetään aina lähes viimeiselle minuutille saakka, ennen kuin Allu kunnostautuu ja pamauttaa taululle johtolukemat 2-3 Juhiksen esityöstä.

 

 

Aikalisä ja vihollisen maali tyhjäksi. Tiukkaa painostusta Kanarianlintujen maalinsuulla viimeiset 2½ minuuttia. Uhrautumista, kiekkojen eteen menemistä, taklauksia ja fiksua peliä - harvoin on nähty tältä laumalta näin kypsää peliä. Piinaavien 150 sekuntin jälkeen tuomari viheltää pilliin ottelun päättymisen merkiksi ja kaksi pistettä matkaa Jokelaan samalla, kun viereiseen bussiin hiipii joukkue allapäin olevia urheilijanuorukaisia. Tasan ei käy onnenlahjat.

 

 

Seuraava sarjaottelu Kanarianlinnuilla onkin sitten vuoden 2014 puolella. Sitä ennen maistellaan glögiä, nautitaan joulutortuista ja valvotaan että kinkku ei kuivu uunissa piloille. Hyvää joulua!

 

 

Tehot:

  • Juhis 0+2
  • Chun 1+0
  • HelloKitty 1+0
  • Allu 1+0
  • Jude 0+1

Jäähyt:

  • Chun 6min
  • Allu 4min
  • Olli 4min
  • Galle 2min

Joukkueenjohto kiittää jäähyilijöitä osallistumisesta pikkujoulujen kustannuksiin!

 

Näin raportin lopuksi Kentänlaitatoimitus haluaa onnitella Kanarianlintulauman menestyksekästä varakapteeni Tumea kolmenkymmenen ikävuoden rajapyykin saavuttamisesta! Lauantaina vietetyt juhlat eivät vaikuttaneet mitenkään tämän kivenkovan laitapuolustajan otteisiin, vaan otteet olivat sunnuntaina samaa luokkaa kuin kauden aiemmissakin peleissä.

Miten meni Malmilla?

Fenixin nousu