Matka epämukavuusalueelle

Lauantai-ilta. Ajan kohti Kirkkonummen syrjäistä jäähallia. Taksilla tietekin, ollaanhan nyt menossa Varuboden -areenalle! Kyseinen halli on yksi niistä harvoista, jossa pääsee seuraamaan divisioonakiekkoa niissä olosuhteissa johon äärimmäisen yleisöystävällinen vitosdivari-kiekko on tarkoitettu; oluttuopin äärellä. Kyllä, tämä pohjoisesta Ämeriicästä tuttu kulttuuri on vihdoin tavoittanut suomen ja tämäkin asia tulee suomeen samalla tavalla kuin niin moni muukin asia; rantaruotsalaisten juurruttamana. Hyvä niin, mikäpäs sen mukavampaa kuin lipitellä Karjalaa ja katsella kiekkoviihdettä.

 

Saavun hallille kello 20.30. Jäähallin parkkipaikka on tupaten täynnä. Taksi kurvaa minut Teukka Salaman ruutuun. Sehän sopii, olemme molemmat eräänlaisia Suomalaisen Jääkiekkoilun Kummisetiä. Toinen nyt on vaan vähän mahakkaampi kuin toinen. Sitä se työsulku teettää. Sisällähän on jo varsinainen karnevaalimeininki. Kaukalossakin jotkut pelaavat kiekkoa. Näemmä HC Salamat / Teukka Allstars / KHC / mikälie vääntää Rautaliigan lätkää KaKia vastaan. Tuttuja joukkueita nämäkin Kanarianlinnuille. Eikä tasokaan päätä huimaa. Vauhtia nyt on hitunen enemmän mutta missä ovat taklaukset, missä on intohimo? Samanlaiselta järjettömältä kaahaukselta peli näyttää kuin Meidän Oman Divarin pelit. Näyttääpä jo osa Kanarianlinnuistakin olevan jo kaukalon laidalla notkumassa. Muutama järsii innokkaasti tuppea ja odottaa peliin mukaan pääsemistä. Luistimia ei tänään(kään) tarvitse yhdenkään teroittaa, KaKin huoltajat lienevät taas vallanneen koko huoltokopin omaan käyttöönsä.

 

Illan toimitsijat alkavat täyttää pöytäkirjaa. Tosiamatöörimäiseen malliin pojat eivät ole saaneet ostettua pöytäkirjapohjia SLU:n kaupasta vaan pohjana toimii nuhjuinen tulostepaperi. Lienee Urheilukadulle liian pitkä matka jostain Lahnuksesta tai muista Espoon perukoista. Mitä silmäni näkevätkään? Kolmen kentällisen, tai edes kolmen ketjun tilalta pöytäkirjassa on kymmenen nimeä, mukaanluettuna maalivahtimme Matti. Onneksi Kanarianlinnuilla on harvinaisen kovakuntoinen puolustajaosasto. Näkeehän sen jo päältäpäin, tarttee jerkkua liikuttaa tuollaista ruhoa! Sääliksi käy vain tuota joukkueen huonommalla yleiskunnolla siunattua porukkaa - yksi parantelee tunti ennen ottelua puhjennutta mahatautia '90 vuoden Chatea Latourilla, toinen taas koittaa puuduttaa kurkkuaan pontikalla.

 

Tuomarit nakkaavat kiekon kaukaloon ja pelin idea on selvä - peliä lähdetään pelaamaan kaikille tutulla LT Kings -taktiikalla. Antaa vastustajan nopealiikkeisten junnujen pyöritellä kiekkoa kulmissa, eivät ne sieltä maalia tee. Eivät teekkään, Kanarianlinnut sen sijaan tekevät ensimmäisestä paikasta ja siirtyvät 0-1 -johtoon. Hallin vierasyleisö mylvii ja tanssii. "Hyvä Meidän Ville" -banderollit heiluvat vaikka miestä ei näkynyt edes jäällä. This is hockey! Annetaan kaverille taas vähän siimaa ja antaa niiden pyöriä nurkissa. Homma toimii hyvin siihen saakka, kunnes vastustaja heittää hätärin Matin maalia kohti. Hörps, ja peli on tasan. Pari minuuttia myöhemmin onnistuu vastustajakin tekemään oikean maalin ja siirtymään johtoon. Ei anneta sen häiritä, Late vääntää kiekon vastustajan maaliin väkisin kun ensimmäistä erää on jäljellä viisi sekuntia.

 

Kanarianlintujoukko olisi muuten todella kova, jos ottelut kestäisivät tuon viisitoista minuuttia. Tai jos erätauot olisivat hieman pitempiä. Nyt tuo yksi vaivainen minuutti ei riitä juuri mihinkään.

 

Toinen erä käynnistyy ja Kanarianlintulauma alkaa selkeästi näyttää väsähtäneeltä. Ihmekös tuo, ei sitä kolmekymmentäplus -vuotiaiden jalat enää ole yhtä nopeita kuin seitsemäntoistakesäisillä. Vihollinen tekee pari räkämaalia lisää ja äkkiä ottelun luonne muttuu, kun vastustaja johtaa 6-2. Näinkö tässä taas käy - ylikunto pilasi kauden jännittävimpiä otteluita?

 

Ei, ei todellakaan. Talvisodan henki on sitkeässä Pohjoisen Uudenmaan perukoilla. Vaikka vastustaja luuleekin että Jokela on Keravalta. Tai Sipoolta, kuten eräskin vastustajan reppana pojankloppi. "Painu vittuun saatanan Sipoolainen hurri" kertoo kaiken nykyajan elämästä, kun sekä peruskoulu että kotikasvatus ovat menneet pieleen. Tästä sisuuntuneen keltaiset Sankarimme laittavatkin hieman lisää jalkaa toisen eteen. Nyt alkaakin tapahtua. Nulikat singahtelevat sinne tänne eivätkä pysy vauhdissa mukana. Stenkko herättelee joukkuetta muutamalla kovemmalla taklauksella, Tume herättelee jätkiä Kapteenin elkein vaihtoaitiossa ja Late, Allu ja Juhis herättelevät joukkuetta maaleilla. Rinnalle päästään, mitäs nyt? Vihollinen alkaa armottoman mylläyksen ja pyörittää kiekkoa - kuinkas muutenkaan kuin kulmassa. Hätäinen roiskasu maalille jossa Laten ote herpaantuu hetkeksi, ja vihollinen iskee maalivahdin alueelta kiekon häkkiin. Kaikeksi kurjuudeksi tuomarin sijoittuminen on vielä luokkaa "referee 101 käymättä" ja maali hyväksytään, kun pelikellossa on aikaa jäljellä 40 sekuntia.

 

Loppuaika sitten pelataankin vastustajan päädyssä. Otetaan Matti pois maalilta ja yritettään työntää kiekko maaliin vastustajan kassarin varusteissa. Se ei kuitenkaan riitä. Viereisessä aitiossa muumilimupullojen korkit poksahtelevat auki ikään kuin Stanley Cup olisi voitettu. Kanarianlintujen puolella iäkkäämmät pelaajat taas huokaisevat helpotuksesta - jälleen on yksi peli selvitty hengissä ilman ilmassa leijunutta sydänkohtausta.

 

Matkalla kohtia kohti taksi ohittaa letkallisen mopoautoja Länsiväylän moottoritie-osuudella. Vastustaja lienee matkalla kotiin. Juhlikoon voittoa, ajattelen ja pistän puhelimen takaisin taskuun. Poliiseille ehtii soittaa myöhemminkin.

 

Ainiin, se Vuoden Kanarianlintuteko? #79 on sen kyllä ansainnut.

 

Ottelun leijonat:

  • Matti 0+1. Hyviä koppeja ja pari paraatipelastusta pitivät Kanarianlinnut pelissä hyvin mukana. Vähän lisää kovuutta (lue: mailaa selkään) maalineduspelissä ja otteet alkavat muistuttaa Legendaarisen Hösön tyyliä.
  • Stenkko 0+2, 0min (!!!). Joukkuetta herättäneitä taklauksia pelikellon käydessä ja osittain pelikellon pysähtyneenä. Lisäksi tarjosi ystävällisesti oppitunnin vastustajan junioreille varustehuollon tärkeydestä aiheella "miksi pidän kypärähihnan tarpeeksi tiukalla?"
  • Petra 0+0, 2min. Petra väänsi, Petra raastoi, uskomatonta joukkuepeliä ja joukkuehengen valamista. Tällä kertaa ei palkittu syöttöpisteillä mutta kolmella Leijonalla kuitenkin.
  • Tompa 0+1. Krapulapelit sopivat Tompalle. Lisäksi tuli todistettua väite "Tomppa ja Allu ei osaa pelata yhteen" vääräksi. Hyvää uhrautumista, vastutaja ajaa kädet ylhäällä päähän, Tomppa nousee ylös ja hoitaa itsensä maalipaikkaan. Todennäköisesti ampui ohi ihan vaan vittuillakseen.
  • Late 2+1. Jalka liikkui ja vastustajan pakit ärsyyntyivät. Muutama hyvä puolittainen läpiajo ja terävä laukaus. Taisi taklata ensimmäistä kertaa tällä kaudella?
  • Peltsi 0+3. Traktor Hyrylä -kentän kolmas lenkki tarjosi hyviä namusyöttöjä ja tiputteli pommeja konsanaan kuin Cheek riimejä. Yksikin kovempi osuma vastustajan alamittaisiin hyökkääjiin, ja kaveri olisi saanut uuden kutsumanimen "päänirroittaja".
  • Ville 0+2. Koko suku katsomassa ja kannustamassa. Jättimäinen "Hyvä Meitin Ville" -banderolli katsomossa tuskin helpotti paineisiin. Silti muutama tehopiste vaikeassa paikassa. Hyvä niin.
  • Juhis 1+1. Vuoden Kanarianlintuteko. "Emmää jaksa lauantaina." Tämä ei päde tähän Pielaveden Paholaiseen. Perjantaina KHL-pelin jälkeen koneeseen jossain Kaspianmeren rannalla, viiden tunnin vaihto Moskovassa ja Helsinki-Vantaalle. Sunnuntai-aamuna sama rumba ja kaikki yhden ottelun takia. Ja ehkä myös Suomalaisen ruo'an. Ja oman, pehmeän sängyn. Mutta arvostettavaa silti.
  • Tume. PerusPakki isolla Peellä. Hyvää, uhrautuvaa duunia. Jaksoi rehkiä isolla asenteella ja se näkyi. Plus-miinustilaston johtaja.
  • Allu 3+0. Allulta peruspeli. Härnäsi ja luisteli omaan tyyliinsä ja loi jokaisessa vaihdossa pari hyvää tilannetta vastustajan maalilla. Parasta A-ryhmää.

Lampaat:

  • Kaikki loput. Kyllä, juuri sinä.

Bussiliigan halonhakkuutalkoot

Olipa kerran vuoden ensimmäinen peli