Jäähyväiset Espoolaiselle edustuskiekkolle

Matka Helsinkiin on pitkä. Jäätä, lumisadetta ja liikenne- tai muista säännöistä piittaamattomia BMW-kuskeja mahtuu tuohon lähes puoleen sataan kilometriin yllättävän paljon. Yläkerrassakin pelataan jotain jämäottelua Helsingin ja Nääsvillen kakkosjoukkueiden kesken. Noh, onneksi ollaan menossa sinne paljon puhuttuun keskustaan joten eiköhän fanit ole saapuneet kantakaupungin alueelta julkisilla hallille.

Mitä vielä! Hallin piha on täynnä koslia. Keravalta, Korsosta ja muista yläkerran kotijoukkueen kannatuksen ydinalueilta ei liene kunnollisia julkisia yhteyksiä hallille. Tästä täytyy puhua seuraavan kerran kun näen YTV:n hallituksen jäseniä... Onneksi lopulta löytyy parkkipaikka, kun onnistun sellaisen nappaamaan jokun Cadillacilla nokan edestä. Ei muuta kuin kohti tulikuumana kiehuvaa Pannuhuonetta!

Olo EKK -peliin mennessä on vähän sama kuin linnan juhlia seuratessa. Ulkopinnallisesti kaikki on kunnossa, mutta jotain puuttuu. Aivan, veteraaniosaston rivit harvenevat tasaiseen tahtiin, ja joka kerta on yksi poissa. Näin taas tällä kertaa. Vierasjoukkueen kolmen kentällisen alkulämmittelyjä seurasi seitsemän harmaantuvaa ja kumaraselkäistä sinipaitaa. Tätä vauhtia Espoolainen edustuskiekkoilu tällä sarjatasolla loppuu tähän kauteen ...

Kiekko tipahtaa jäähän, ja ottelu käynnistyy. Heti saadaan tilanne päälle. Omaan päähän. Keravan lahja Jokelalaiselle kiekkoilulle - pakkipari GalleKalle ottaa hallitusti vastaan vastustajan hyökkäyksen, tarjoillen Mr. Lafifille illan ensimmäiset torjunnat ja yleisölle ensimmäiset kohahdukset. Samaan aikaan hyökkäyksen tehokaksikko #72 ja #17 hakkaavat kilpaa lapaa jäähän vastustajan siniviivalla ja valmiina avaamaan illan maalijuhlat, #27 suorittaessa sovittuja hakukuvioita ja odottaessa nappisyöttöä lapaan. Toinen kenttä sisään - kolmas - ja sama tilanne jatkuu. Lopulta Kanarianlinnut pääsevät tekemään ensimmäisen hyökkäyksen ja lukemat taululla 0-1, tekijänä #79, #36 ja #4. Pari minuuttia lisää, ja Il Capitano päättää vastustajan läpiajon tyylikkäästi lonkallaan. Tyly tuomari nostaa kättään ja antaa kakkosen. Parempi niin. Kaksi alivoimamaalia on ihan kohtalainen saavutus yhden kakkosen aikana.

Tapahtui sitä ensimmäisessä erässä muutakin - nimittäin kaksi maalia lisää, yksi perusjärkevä väärä vaihto ja yksi vihollisen häkki. Erätauolle siirrytään siis turvallisen tuntuisesta 1-5 -johtoasemasta.

Pannuhuone on siitä mukava paikka, että siellä ei ainakaan pääse tulemaan kylmä. Kesällä, rullalätkäkauden aikana paikka sijoittunee lämpötilansa puolesta Danten helvetin asteikolla jonnekin viidennen ja kuudennen tason välille. Talvella lämpötila laskee mielyttäväksi mutta aiheuttaa toimittajapolossa epäilyksen, että tilaa on käytetty jonkinlaisena kasvihuoneilmiön simulaattorina jossain vaiheessa. Tästä huolimatta toimittajalle iskee karmiva nälkä kesken erätauon. Mutta mutta - missä ovat lihapiirakat , missä ovat Hot Dogit? Olisipa edes chilitonnikala - toasteja, joilla tyydyttää nälkä huiman ottelun aikana. Kaikkialla ottelutapahtuman oheistarjonta ei ole yhtä laadukasta kuin Hyrylässä, jossa #95 Mälkiä ravitsee toimitsijaraukkoja käsintehdyillä mokkapaloilla jopa harjoitusten yhteydessä!

Takaisin otteluun. Toinen erä todistaa sen, että jotkut ovat onnekkaampia kuin toiset. Ajatellaan vaikkapa vastustajan punakypäräistä #21. Neljän maalin ilta. Hienoa. Mahdollisuus päästä kokemaan Petran lonkkataklaus? Korvaamatonta - sen verran monta kertaa tuotakin on kokeiltu ennen kuin onnistui. Toivottavasti kaveri laittoi loton vetämään, saattaa vaikkapa tärpätä... Muuten toisessa erässä ei ihmeempiä tapahtunut, ellei aktiivisia kiekosta luopumisia ja Milf Hunterin työllistämistä pidetä normaalista poikkeavana. Saipa vierasjoukkue kuitenkin kerättyä useampia tyylikkäitä torjuntoja kassarilleen - Huntteri torjui yhden mailan tupella, yhden päälläänluistimen kärjellä, , yksi torjunta GalleKallelle jne...

Toinen erätauko alkaa lukemista 2-6. Hallilla notkuu epämääräisen näköistä nuorta porukkaa. Kaikilla jotkut verkkarit jalassa ja punainen teksti. Lienee joku pääkaupungin jengeistä. Täytyy pummia jostain lainaan luotiliivit, kohta varmaan mutkat laulamaan.

Kolmas erä. Josko nyt olisi väsytetty vastustaja, josko nyt vierasjoukkue alkaisi lataamaan taululle odotettuja lukemia? Ei. Kyllähän noita maaleja muutama tehdään, nimittäin seitsemän kappaletta. Keltapaitaiset rookiet pääsevät harjoittelemaan taklaamista, Kalle pysyy nätisti aloillaan. Pakit auttavat aktiivisesti murentamaan Milf Hunterin itseluottamusta. Jos maskivedot eivät uppoa maaliin, kiekkoja potkitaan sitten itse maalin perukoille - ei pidä olla liian helppoa!

Lopputulos 6-13 ja kaksi pistettä mukaan Jokelaan. Jälkitulemana voidaan mainita, että tällä pelillä tulee tukkaan ensi keskiviikkona kun Viikingit saapuvat Hyrylään. Mutta se onkin sitten kokonaan toinen tarina.

 

{fcomment}

Täällä ei ole mitään nähtävää!

Loppu on lähellä!