HNT - KaVo 5-4

 

Kun matka Jokelasta Lohjalle oli takana ja pelimiehet olivat jo asettuneet kopissa omille paikoilleen koettiin ensimmäinen takaisku. Tommin paikalle tuoma cd- soitin ei suostunut aluksi soittamaan taistelulauluamme ”Keltainen vaara”. Vastustaja yritti myös häiritä henkistä keskittymistämme epäurheilijamaisesti, vihjailemalla hallin käytävillä jatkuvasti jotain joukkueemme nuoresta iästä. Kun tunnusmusiikkimme saatiin vihdoinkin soimaan oli joukkue valmis astumaan jäälle.

Vastustaja aloitti pelin heti sähäkällä luistelulla ja mittavalla mailahäirinnällä. Joukkueemme ihmetelleessä katsojakatoa (vain yksi katsoja ja hänkin oli varta vasten Hyvinkäältä mukaan raahattu), vastustaja pääsi iskemään itsensä onnekkaasti johtoon. Ei aikaakaan kun Tommi Niemi kuitenkin tasoitti pelin laittamalla irtokiekon maalin edestä komeasti sisään. Puolustuspään hölmöillessä vihollinen pääsi iskemään vielä toisen maalinsa ennen ensimmäisen erän loppua.

Toiseen erään lähdimme siis yhden maalin tappio asemassa. Ajassa 21.05 esittivät hyökkääjämme parasta osaamistaan kun Matti Penttilä viimeisteli komean kuvion päätteeksi pelin 2-2. Mustat pilvet alkoivat kuitenkin kasautua joukkueemme vaihtoaition ylle pian tämän jälkeen. Vastustaja teki nopeassa tahdissa kolme maalia ja karkasi näin tavoittamattoman tuntuiseen 5-2 johtoon. Luottopuolustajamme Simo Ovaskainen sai ensin huitomisesta kahden minuutin jäähyn ja ilmaistuaan heti perään tyytymättömyytensä itseensä (EI siis tuomarin ratkaisuun) hänelle langetettiin myös 10 minuutin henkilökohtainen käytösrangasitus.

Kolmannessa erässä hieman toivoa herätti vielä allekirjoittaneen onnenkantamoinen ajassa 39.30 ja Tommin toinen maali puolitoista minuuttia ennen pelin loppua. Sitä puuttuvaa yhtä maalia haettiin vielä ilman maalivahtia kuudella neljää vastaan viimeisen minuutin ajan. Tuloksetta.

Yleinen mielipide oli ottelun jälkeen että joukkueemme kaatui puolustuspään töppäilyihin ja hyökkääjien saamattomuuteen. Ainoana joukkueesta puhtaat paperit sai maalivahti Tuomas Pulliainen. Toki hyviä yksilöitä omalla tasollaan olivat myös nähtävästi sinikeltaisen sydämen omistava, aina loppuun asti taisteleva ja varmasti joukkueelleen pelaava kapteenimme Marco. Pippurinen Jussi Jokinen loi taas vaarallisia maalipaikkoja vastustajan päädyssä, tosin tällä kertaa tuloksetta. Pientä hämmästystä herätti ottelun lopulla hermonsa menettänyt vastustajan numero 7, joka käytti törkeästi hyväkseen järkälemäistä ruumiinrakennettaan taklaamalla kaikkea liikkuvaa. Onneksi tämä pelin jälkeen tekosiaan anteeksi pyydellyt nuorukainen ei kuitenkaan onnistunut vahingoittamaan ketään.

Ilmeisesti kotijoukkueen pyynnöstä matkan varrelle tutkan kanssa majoittunut poliisipartiokaan ei onnistunut saamaan aikaan yhtään tilastomerkintää. Positiivista oli, että vaikka jäällä joukkue antoi itsestään kirjaimellisesti kaiken (hyvien puolien lisäksi myös valitettavasti huonot puolet tulivat esiin) niin kotimatkalla ei enää muisteltu kuin onnistumisia…

Ikävä kyllä Lohjan jäähallin tarpeellisen välineistön (ts. kopiokoneen) puuttumisen vuoksi emme saaneet ottelupöytäkirjaa mukaamme, joten tilastot ilmestyvät sivuille myöhässä.

Mottimetsästä Jäälle

Miracle On Ice?